Kesätaiteilua

Helle senkun jatkuu. Tänään silti on luvattu sadekuuroja. Saa nähdä miten käy. Muutamat aikaisemmat lupaukset eivät ole toteuteneet. Kasvimaan kastelu on jokapäiväinen operaatio, silti kivaa puuhaa. 

Tällä viikolla alkoi nuorimmaisen tyttäreni kesäloma. Meillä olikin hauska päivä. Monta tuntia vierähti kiviä maalatessa. Sain kasvimaata koristamaan erikoisen ötökkölauman. 

Kivien maalaaminen on kivaa puuhaa. Kun löytää kiven, siitä voi jo miettiä, minkä siitä maalaa. 

Itse kokeilin myös esittävää kivimaalausta. Näissä kivissä myös muoto antoi osviittaa maalaukselle.

Iloinen piha

Ajattelin tässä yhtenä päivänä, että minulla on enemmän iloinen kuin tyylikäs piha. Todellakin. Jotkut paikat ovat vähän rempsallaan, vaikka tänä vuonna on edistystäkin  tapahtunut. Lämmitti mieltä, että serkkuni kehui pihaani jopa hyvin hoidetuksi. Esimerkiksi tässä kuvassa naapurin aita, joka hajosi poppelia kaadettaessa, kuuluu epätäydellisiin yksityiskohtiin.. Mutta minua ei haittaa tuollaiset pikkuyksityiskohdat. Olen aika (tai todella) suuripiirteinen ihminen. Tänä kesänä olen panostanut istumaryhmiin ja Päivi-sisko vinkkasikin minulle postauksen aiheen näistä eri tuoliryhmistä. Nämä ovat vuosien saatossa muodostuneet ja tänä helteisenä heinäkuuna onkin ollut mukavaa, kun on voinut valita joko aurinko-tai varjopaikan.

Pihan keskellä on pääistumaryhmä, joka koostuu useampaa eri vuosikertaa olevista ruskeista kalusteista, joita olen ahkerasti öljynnyt jo vuosikausia. Muutama vuosi sitten ompelin kasan pulleita pyöreitä tyynyjä ja heinäkuussa nekin ovat saaneet olla paikallaan, kun ei ole yleensä ollut välitöntä sateen vaara . Kuten huomaatte, värejä ja raitoja riittää tässä ryhmässä. Tässä ollaankin syöty jo kahviteltu yhteen putkeen jo pian kolme viikkoa ja eilen viimeksi.

Männyn alla varjossa on kevyempi ryhmä. Siinä on omia punaisia tuolejani. Tyttären pöytä ja tuolit, jotka ovat "hoidossa" täällä, koska niille ei ole nyt käyttöä sopivat iloisesti punaisen seuraan. Tämä on kevyt kahviryhmä ja helposti siirreltävissä. Ryhmän kruunaa miehen minulle antama kärrynpyörä, joka pääsi ihmisten ilmoille varaston uumenista.

Kasvimaalla Päivi siskoni-värispesialisti kiinnitti huomiota siihen, että lyhdylläni ei ole "väriparia". Nyt sitten on viime viikolla verhoilemastani tuolista. Mitä tuumaat Päivi. Tässä voisi vaikkapa lueskalla mukavaa kesäkirjaa.... Punkaharjulta saamani apinankukka kukoistaa muhkena. Toivon, että saan sen kellarissa säilymään hengissä talven yli. Eilen tilasinkin kuvasta paperiversion, jonka lähetän lähes kahdeksankymmenvuotiaalle mökkinaapurille kiitokseksi kukasta, joka matkasi toiselle puolen Suomea kesäkuun alussa.

Perennapenkit ovat saaneet kyytiä tänä vuonna, ainakin osittain. Tämän kuvan taustalla oleva kuuluu hävitettävään ryhmään, sen tilalle talon seinustalle olen suunnitellut terassin jatkoa ensivuonna rakennettavaksi. Nämä tuolit ovat nuorison suosimia auringonottotuoleja. Tänä keskikesänä ne ovat olleet myös suosittuja varjolepopaikkoja.

Puugrillin edessä on penkin paikka. Siinä tuijotetaan tulta ja vahditaan paistoksia. Tätä grilliä on lämmitetty vain alkukesästä, nyt sen kuumuus olisi jo liikaa. Tämä on pimenevinä ja hiukan viilenevinä elokuun iltoina kiva paikka pihassa.

Rauhallinen keinupaikka on sellainen, jossa usein iltaisin istuskelen virkkaamassa ja radiota kuuntelemassa. Siihen aurinko osuu iltapäivällä, kun aurinko ohittaa pikkukalusteiden ison männyn. Tällä hetkellä vasta neljän aikaan täydellä teholla. Mutta se tarjoaa mukavan puolivarjoisen istumapaikan jo aikaisemmin, kolmen aikaan. Olen siinä  ottanut muutamat torkutkin, kun on noitä tyynyjä.. Keinu on vanha mutta hyvin huollettu. Se on kesät talvet ulkona mutta on vielä kunnossa, vaikka sillä on ikää varmaan jo 25 vuotta. Öljyäminen kyllä maksaa vaivan näissä puukalusteissa.

Tänään olen ollut ahkera. Matot ovat ulkona ja imuroitu, koska viime viikolla en ehtinyt lainkaan. Nyt voinkin sitten viedä matot pakoilleen ja käydä maalaamassa muutaman ruudun leikkimökin lattiaa. Sitten meinaan katsoa taivaalle ja miettiä mihin istumaryhmään istun päivää jatkamaan. Vähän tuntuu siltä, että valitsen varjopaikan. Mutta onneksi on vielä kesää... ja lomaa jäljellä. Ja lämpöä ja aurinkoa... En valita lämmöstä, kyllä sen kestää ja kylmää tulee ihan varmasti!

Hyvältä näyttää!

Keskiviikkona leikkimökki tuli ulkoapäin lähes valmiiksi. Ovea vielä laitetaan, muttei sillä ole kiirettä, koska sisäremonttia on helpompi tehdä ilman ovea., varsinkin näillä helteillä. Pihan epämääräisestä mökkeröstä tulikin pihan koriste.

Kuisti uusittiin kokonaan, niin lahonneet olivat edelliset laudat. Vielä pitää maaltaa ruuvin ja naulan kannat valkoisella, se sitten onkin jo pikkuhomma.

Kuistin lattia tehtiin painekyllästetystä laudasta. Lautojen alle tehtiin pellitykset, koska huomasimme, että hiekka ja multa olivat eniten lahottaneet kuistia. Meillä kun leikkimökissä on leikitty ihan kaikenlaisia leikkejä, ei pelkästään siistejä sisäleikkejä. Ja sama tahti saa jatkua, kun ensimmäinen lapsenlapseni ottaa mökin käyttöön.

Musta huopakate olikin aika iso homma, varsinkin kun osa laudoista oli katteen alla lahonnut. Kuvassa näkyykin näitä uusittuja lautoja, joiden maalaus jää ensi kesään.. Punainen värihän on suht siisti, mutta vaatii hiukan korjaamista.

Sisäkatto oli aika kauhea, kostea ja ruma, nyt se on saanut uuden maalipinnan, sen jälkeen kun ne lahot ja kostuneet laudat korjattiin.  Maalaushommassa  meinasi meikäläisen käsi hiukan väsähtää.

Lattian maalaaminen kävi sitten taas selän päälle. Ensi viikolla kun aloitan turkoosin osuuden maalaamisen, luultavasti joudun teippaamaan koko valkoiset ruudut sanomalehdillä peittoon, niin paljon onnistun aina suttaamaan!

Onnistuin!

Ulkovarastosta löytyi tuoli, jonka olin sinne pistänyt odottamaan kierrätystä. Eurokankaasta löytyi edullista (Ikean) vahvaa kangasta palana. Ikean vahva puuvillahan on ihan markiisi-kankaan vahvuista. Nyt minulla on uusi tuoli. Ja olipa muuten helppoa. Tutkin aikani vanhaa tuoli ja ihmettelin, että miten se kangas on sinne pistetty. 

Kun tajusin homman se olikin sitten ihan vaan helppo suoraa saumaa ja päärmettä. Eipä tarvinnut yhtäkään ruuvia aukaista, kaikki tuntuu tässä ohjaajantuolissa toimivan ihan vaan "painovoimalla". Niinpä ajattelinkin sen säästää kevyemmille vieraille, sen verran hutera istuin on, vaikka tein kankaasta kaksinkertaisen, varmuuden vuoksi.

Kannatti korjata, vai mitä?

Hellesekoilua

Huh hellettä tosiaan. Toiset tykkää, toiset ei. Minä toistaiseksi tykkään. Se mikä helteessä on hienoa omakotitalossa asuvalle on se reviirin laajeneminen. Minun on ainakin niin luontevaa kulkea sisälle ja ulos, kun ei tarvi laittaa mitään lisävaatteita ulos siirtyessä. Niinpä helteellä tyypillistä on sehlaus edestakaisin , siäään ulos, sisään ulos. Näin kovilla helteillä en ole oikein ulkona jaksanut  tehdä käsitöitä. Eilen sentään tein pienen jutun ihan myöhään auringon jo vähän hellittäessä.

Jokailtainen juttuni on kasvimaan haraaminen kaikista parhaimmalla harallani, joka on tehty vanhasta käsiharasta kiinnittämällä siihen varsi. Hara on vuosikymmenten ikäinen, varsi siinä on ollut vasta kymmenisen vuotta. Mies kiinnitti sen siihen pyynnöstä. Pikkuharalla pystyy haraamaan pieniäkin kasvien välejä.

Harasta tuli pikkuriikkisen hienompi kun virkkasin siihen akryylilangalla pikkuisen varsikoristeen. Saas katsoa mitenkä se kestää sadetta ja aurinkoa. Tuntui, että hara siitä hiukan piristyi... ja minä myös!

Leikkimökkiremppa jatkuu

Leikkimökin maalausvastuu on ollut minulla koko ajan. Mies tekee kaikki vasaraa ja sahaa  vaativat hommat, minä fiilistelen näillä sisutushommilla. Tänään pääsin tosi toimiin ja mieluisiin sellaisiin.

Maalaan lattiaan vinoruudut koko lattian leveydellä. Niitä viilattiin siskon kanssa, jonka oivallinen ehdotus oli se, että ruudutuksen koko saadaan hyvin säädetyksi yksivärisillä reunuksilla. Tänään sitten menin "mökkisaunaan" (KUUMA!) maalarinteipin, pitkän teräsviivottinen ja puhelimen laskimen kanssa. Seurasi tarkat jakolaskut. Piirsin tussilla viivoituksen ja sitten alkoi varsinainen jumppahetki, kun teippasin neliöt ja kolmiot reunoistaan ennen maalausta. Koska maali on kovaksi ja kiiltäväksi kuivuvaa lattiamaalia, piti teipit repiä heti maalaamisen jälkeen, etteivät juutu kiinni.  Siinä oli selkävaivaiselle hyvää selkäjumppaa. Tyynyn päällä kyllä olin välillä polvillanikin. Huomenna sitten uusi teippaus, ja uusi maalikerros. Turkoosit (nyt vihreät) ruudut maalaan ensi viikolla. saa siis valkoinen osuus kunnolla kuivua. Olen innoissani! Minusta tästä tulee ihan sikahieno!

Kiva pieni puuha

Viime viikko oli aika kiireinen. Perinteisesti Porin Jazz ja Suomi areena tuo meille vieraita, niin tänä vuonnakin.  Onneeksi vieraat ovat tuttuja ja mutkattomia, niinpä jatkosimme miehen kanssa joka päivä myös leikkimökkiremonttia. Vierailu oli sellainen Bed and Breskfast -tyylinen, toki silti itsekin vähän osallistuin Porin tapahtumiin. Yhtenä kauniina päivänä pihassa istuessamme tuli mieleen toteuttaa idea maalata lisää pöytäliinan painoja. Lapseni maalasivat niitä muutama vuosia sitten ne  ja ovat säilyneet tähän päivään.

Tässä uudet akryylimaaleilla maalatut pöytäliinan painot. Viiden ihmisen väritulkinta. Tämä oli kivaa puuhaa. Nauroimmekin, että vähän kuin Vain elämää-ohjelman puuhat, ilman tosin lauluja ja itkuja. 

Yksi maalaajista sanoi, ettei ole kuin viimeksi lukiossa tehnyt jotakin tälläistä.  Tarpeen siis tuli tämä taidehetki!

Puutarhapainot toimivat  hyvin ja ovat hauskoja pöytäkoristeita. Akryylimaali muuten on yllättävän kestävää ja tarttuu hyvin kiveen.

Tässä lapsukaisten hedelmäiset ja marjainen tulkinta pöytäliinan painoista. Yllättävän hyvin ovat väritkin säilyneet monen vuoden auringon porotusta.

Remppaa

14.7 on minulle merkityksellinen päivä. Silloin nimittäin tasan kolmekymmnetä vuotta sitten sain ensimmäisen lapseni. Tänään olen herkistellyt hiukan asian kanssa. Tässä tämä kyseinen tytär lähes nelivuotiaana on puuhakkaana isänsä ja pappansa apuna maalaamassa leikkimökkiä. Tästä kuvasta on siis 26 vuotta, niin se aika vaan on hurahtanut.

Viikko sitten karsin korallikanukkaa mökin takana. Se oli riehaantunut kasvamaan ihan kiinni mökkiin ja loppujen lopuksi mies veti moottorisahalla sileäksi metrin verran pusikkoa mökin takana. Siinä sitten huomasimme, että perustukset olivat huvenneet olemattomaiksi ja mökki seisoi melkein maassa lahoamassa.  Mökki on ollut vuosikaudet romuvarastona, eikä sitä ole oikein huomattukaan katsoa tarkalla silmällä.

Nyt sitten katsottiin ja koputeltiin (en minä tosin koputellut, koska en ole mikään asiantuntija missään rakennushommissa, jos pelkkä näköhavainto ei riitä) No sitten todettiin, että kuisti on laho,

ja kattolaudoista osa kaipaa uusimista.  Ja loppujen lopuksi koko katon bitumikate.

No, siinä sitten riittää puuhaa. Onneksi mies tykkää tehdä hommia, ja minä mielelläni olen hengessä mukana ja keitän kahvia pyynnöstä.

Tänään sitten jo ostettiin kuistin laudat ja katon kate.

Sisustushommat ovat minun mieleeni ja niitä pystyn paremmn tekemään. Mökin muovimatto sai kyytiä ja odotan innolla sitä, että saan alkaa maalata lattiaa. Suunnitelmissa on maalta selkeä vinoruudullinen turkoosi-harmaa salmiakkiruudutus lattiaan.  Myös seinät saavat päivityksen . 80-luvun vaaleanpunainen seinä katonrajan ruusuboordeineen on aikansa elänyt. 

Ylihuomenna tulevat sisko ja miehensä jazz-kyläilemään. Sisko on suunnitellut ammatikseen taloja vuosikaudet ja luulen, että saan hänestä hyvän makutuomarin värikarttaa tutkimaan.

Odotan jo hetkeä, kun saan julkaista ennen ja jälkeen kuvat!

Puutarhavirkkausta

Olipa taas ihana päivä. Aurinkoa, lämpöä ja ulkoilmaa. 

 Joka päivä hoidan kasvimaata, lähinnä kastelen ja haraan ja rikkarauhot ovatkin pysyneet kurissa. Tänään katselin  muutaman vuoden takaista ostosta, puutarhakoristetta, jonka iso lasipallo meni rikki jo ajat sitten. No, tuunasin siitä kukkasen kasvimaalle, mites muuten kuin virkkaamalla...

Kehäkukat eivät kuki vielä, teinpä nyt yhden joka kukkii!

Aika tylsä tässä, kannatti uudistaa. :)

Kukkaro

Virkkasin kukkaron ystävälle, hän saa sen huomenna. Voipi olla, että hän näkee sen jo tänään, täällä..  ;)

Tässä on hänen lempiväriään oranssia ja tästä kukkaraosta oli puhetta jo pari kuukautta sitten.

 Nämä kukkarot on kivoja töitä. Pitääpä poiketa katsomaan, onko näitä kukkaronlukkoja tullut lisää nappikauppaan,  kun olivat loppukeväästä loppuneet. 

 

Jännä juttu, että tänään sattui olemaan ystävän syntymäpäivä, vaikken sitä muistanut. Huomenna olemme sopineet tapaavamme, onnea silti jo tänään Paula.