Melkein sata piirakkaa

 Eilen oli Suuri Piirakkapäivä. Karjalais-satakuntalaisella yhteistyöllä leivoimme melkein sata karjalanpiirakkaa (lopullinen lukumäärä jäi epäselväksi , koska mies söi ensimmäiset "kuormasta" (mutta luvalla) ennen laskutoimitusta.)

 Olen kerran elämässäni leiponut karjalanpiirakoita, mutta en saanut niitä onnistumaan yhtä hyvin, puuttui se tietotaito, mitä keittokirja ei pystynyt antamaan. 

 Ystäväni taas kertoi omassa lapsuuden kodissaan (tosin Helsingin Herttoniemessä) äitinsä paistaneen joka lauantai karjalanpiirakoita. Hän kun oli Karjalan evakoita, kuten miehensä.  

 Juttelimme siitä, miten merkityksellinen varmaan silloisille pakolaisille oli tälläisen piirakkaperinteen, ja toki muunkin ruokaperinteen,  säilyminen heidän uusissa elinympäristöissään. Kun olisi palanen kotia kuitenkin...
Valmiista piirakoista ei nyt ole kuvia, kuvaus unohtui kun herkuttelu alkoi. Piirakoita riittää kyllä koko pääsiäiseksi ja pakstimeenkin niitä jo liikeni. Ei jää yhteen kertaan tämä piirakkakokeilu, kivointa siinä oli ystävän kanssa leipominen.

Perjantaiaamu

Pitkäperjantaiaamu oli kylmä. Ulkona kymmennen astetta pakkasta! Kevätlintu lennähti uuninpellinvetimeen. Sain sen työkaveriltani  Paulalta. 

 Pääsiäinen on aina kuulunut minulle tärkeisiin juhliin. Tykkään pääsiäisen tunnelmasta, siinä on harras, kuitenkin  kodikas tunnelma ja kevät tulee silloin .

Kuusi vuotta sitten kiirastorstaina äitini kuoli aika lyhyella varoitusajalla. Niinpä siitä asti on pääsiäistunnelmiini kuulunut myös äidin muisteleminen. Vaikka äidin kuolinpäivä ei ole aina kiirastorstai, minulle se on ollut siitä alkaen aina. Isäni lempikukkia taas olivat "punaset tulpaanit", ajatus myös hänelle.... :)

Ovi pääsiäiseen

Ulko-ovessani on nyt keväinen pääsiäiskranssi. En nyt ihan muutama vuosi sitten olisi osannut kuvitella virkkaavani sellaisen.

 Kivasti se piristää tummaa ovea, vaikka mies ei edes huomannut sitä sisään astuessaan... :(

 No, kehotuksesta palasi kiltisti ja katsoi. Ja sitten kehui, kun sitä näin kerjättiin... ;)

Sitä vaan ihmettelen, että tulee ovella, avaa oven avaimella, eikä huomaa! 

 Sanoinkin  kyynisesti, että jos hän  olisi virkannut vastaavan oveensa ,olisin kyllä  pyörtynyt!

Kranssin sisällä on vanha hylättu rottinkikranssi, joka on roikkunut autotallin naulassa... hmm... kymmenen vuotta.... Ajattelin, että se painaa ja kestää paremmin kuin esim. styroxinen. Ettei tuuli vie mukaansa koko systeemiä. Pohajn  päälle virkkasin kiinteillä silmukoilla tumman taustan. Tykkään kovin kranssista.

Huominen päivä kuluukin mukavasti kun ystäväni Riitta tulee meille karjalanpiirakkatalkoisiin pulikoineen kaikkineen.  Niitä meinaamme paistaa urakalla, hän kun on sukujuuriltaan ihan täys karjalainen ja hallitsee homman paremmin kuin minä porilainen.

Hyvää pääsiäista kaikille!

Kevät!

Tuntuu, että eilen tuli kevät tänne Poriin. Ja tänään oli vielä hiukan keväämpi.  Kranssistani puuttuu se kranssi.

 Hiukan hämätyvässä illalla kranssi näyttää vähän hämärältä lumihangella. 

Kevät saa asiat rullamaamaan: tänään opetin kaksikymmentä ennakkoluuloista 6-luokkalaista virkkaamaan isoäidin neliön. Osa ei malttanut lopettaa , vaan piti häätää luokasta väkipakolla ja suunnittelivat menemään ostamaan virkkuukoukun ja lankaa..  Miksi en ollut nuorena ammattitaitoni huipulla, nyt olen aina tälläisen rupeaman jälkeen niin väsynyt...

 Pääsiäiskukkani vein kuistille palelemaan ja virkistymään.

Enitin minua tänään virkisti jään nakertuminen kotipolulla, mutta silti ne virkkaavat tytötkin.....

Kukkia hangella

Eilen sain inspiraation virkata muutaman narsisssin. Kuten aina ennenkin vieraillessani blogissa Attic24, ihastuin siellä näkemääni. Niin näihinkin ja niinpä aloitin, ovathan narsissit pääsiäisen lempikukkiani, helmihyasinttien ohella.

Hiukan näitä muutelin, jätin ne karvatupsut kukan sisältä pois, eli pelkistin hiukan.

Haaveenai on virkata näitä lisää. Näistä saisi ihanan tälläisen, mutta keväisen, vaikkapa ulko-oveen. Kurkatkaa!  Tänään kun menen miehen luokse pesettämään autoni taidan ottaa virkkuukoukun ja lankaa mukaan ja jatkaa.

Tämä kirjahan on kaikkien kukkien aarreaitta! 

Oikein ihanaa aurinkosunnuntaita kaikille!

Rentona

 Ihanaa päästä viikonloppuun viikkona, jolloin on ollut kaikenlaista ylimääräistä, jopa vielä lauantainakin koulutuspäivä. Nyt rentoudumme, niin minä kuin Nekku. Kissani ovat myös väsyneitä, kun meillä oli Asko kylässä muutaman päivän.

Asko on silti ihana kissapoika ja tulee hyvin juttuun tyttöjen kanssa, mitä nyt vähän pomottaa...  Sai kyllä tassusta tykitystä välillä!

Virkkauksen viehätys

 Maaliskuu jatkaa kylmyyttään. Minä virkkaan lämpimän värisiä kukkia, kevättä odotellen. Afrikankukkapeitto alkaa olla puolessa välissä. 

 Kun tässä muinoin virkkasin isoäidinneliöpeiton, huomasin , että hyvä systeemi on tehdä paljon aloituksia, niistä pienistä langanlopuista. Nauratti ihan kun luin Arnon & Carloksen kirjasta saman vinkin. Minulla on peiton virkkauksessa ihan tietty systeemi.  Ensin virkkaan aloitukset ja niihin satunnaisesti loput kerrokset. Sitten kun tilkkuja on paljon, ainakin kahteen riviin (24 vähintään), päättelen tilkut huolellisesti. 

 Sitten valmiit tilkut päätyvät pikkuiseen pärekoriini odottamaan sitä kivointa vaihetta. Se on se, kun virkkaan ne yhteen pylväskerroksella. Pylväskerroksessa käytän kolmea väriä niin, etteivät ne  ole koskaan rinnakkain eli ruskeaa, luonnonvalkoista sekä vaalean ruskeaa. Minusta nämä värit rauhoittavat kivasti kirjavia tilkkuja.

 Painoa tälle peitolle tulee runsaasti. Arvioisin, että yli 2 kiloa reilusti. Tämä on siis oikein varsinainen langantuhoaja! Hyvä niin.

 Olen huomannut, että Nekku luulee, että sateenkaaripeitto on hänen. Yleensä se nukkuu peiton päällä

ja näinpä taas tämän hellän kohtauksen, kun Rosvo huolehti pesien hellästi Nekun  niskakarvoja. Tosin usein tämä kohtaus loppuu siihen, että Nekulta palaa käämit  ja silloin saa Rosvo kyytiä!

Kori poikineen

 Tänään mies kiikutti minulle korin tuliaiseksi. Tämä on muistaakseni jo kolmas häneltä saamani. Ilmeisesti tässä runsaassa kymmenessä vuodessa, hän on tullut tuntemaan heikkouteni koreihin... Kissat osoittivat heti suurta innostusta uuden uutukaiseen pärekoriin, jolla on kuulemma ikää parikymmentä vuotta. 

 Huushollini on täynnä koreja. Niissä on lankoja, tosi monessa, mutta myös lehtiä, kirjoja.... Tässä kaksi erilaista, jotka kuuluvat 

kukkapeittoprojektiin. Nämä ovat ns. halpiskoreja, ties missä lapsityönä tehtyjä.

 Tämä kiinalainen kiehtoo ajatuksia, siihen sisältyy hiukan silti ahdistusta. Kuka kiinalainen on kiinalaisista sanomalehdistä punonut tämän? Ja nyt se myydään täällä halvalla. Silti sen sitten minäkin ostin....

Tänään saamani kori (kun kissat siihen kyllästyivät) täyttyi kukilla. Kukkaurakkaa riittää: peitossa pitäisi olla ainakin 214 kpl nyt on ehkäpä kolmannes valmiina, osa vielä kiinnittämätättä.

 Tämä kori on taas halpissarjaa. Rottinkikori joka on sopiva erimittaisesten niiden pienimpien sytykepuiden kantamiseen, koska siihen sopii monen mittaisia  oksia.

 Tämä on myös mieheltä. Tällä on kuulemma ikää sen viitisenkymmnetä vuotta. Tällä haen isompia klapeja. Tämä on tukeva ja ajan patinoima,(niinkuin monet meistä viisikymppisistä)

Tämän ostin viime kesänä ihan juuri punottuna korimestarilta. Se oli vielä kostea ja painava kun sen sain käsiini. Sen olen myös uhrannut puunhakuun, vaikkei se kovin käytännöllinen olekaan. Silti kahdessa viimeisessä näkyy perinteinen korinpunonnan jälki. Ei niittejä, nauloja, eikä  mitään muitakin vippaskonsteja. Kaikki vain punottua ja kierrettyä, sangatkin on  kuusen juuresta .

Kissa kuin emäntänsä

 Tämä viikko on ollut tosi tosi rasittava. Kauheat yöpakkaset ja lähes jokapäiväinen  lumisade on saanut sekä kissan että emäntänsä  hiipumaan. 

Nekku nukkuu aikalailla uunin lähellä katonrajassa, välillä haukotellen.

 Välillä se nousee pystyyn nuokkuen. Väsyttää.....

Tämä ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: kevät: tule jo....

Tällä viikolle olen minäkin elänyt kuin kissa.  Pääasiallinen hommani on ollut lämmittäminen ja nukkuminen... mitä nyt välillä olen joutunut lumitöihin....

Samaa taas...

 Tässä siniset kirjoneulesukat, aikalailla perinteiseen tyyliin.  Nämä sukat neuloin työkaverille ja ne matkaavat leirikouluun Rukalle viikon päästä. Toiveena oli paksut siniset pitkävartiset sukat. Lanka näissä on Seitsemän veljeksen vanhoja vuosikertoja.

Sukilla on painoa 107, 2 g, hiukan vähemmän kuin edellisillä ruskeilla sukilla. Tälläiset kirjoneulesukat ovat aika kivoja lankojen loppukerien käyttöön. Langankulutukseni vuoden alusta alkaa lähentyä jo neljää kiloa. Olen tyytyväinen. Olen siis plussan puolella, koska olen ostanut vasta puolen kiloa lankaa tänä vuonna, niitä saamiani puuvillalankoja en laske tähän ... ;) Puolentoista viikon aikana kudoin kolmet kirjoneulesukat, tällä viikolla taidankin sitten taas keskittyä virkkaamiseen, ulkoilemista kuitenkaan unohtamatta.

Hyvää hetkiä ja iloista viikkoa teille kaikille, mitä sitten ikinä teettekään....

Pakkasta piisaa..

Taas aamulla pakkasta ihan kauheat lukemat! -20 ei ole ihan tavallinen maaliskuun yölukema täällä Länsi-Suomessa.

 Talon puilla lämmittäminen vaatii puuta. Ensi talvena olen varmaan jo aikalailla omavarainen puissa, vielä kaikki puuni eivät silti ole vielä tarpeeksi kuivia, niinpä niitä kuskataan minulle "tuliaisina" lähes päivittäin. Kuten kuvassa näkyy, olemme tarkkoja, poltamme pientäkin puuta. Joku sanoo, ettei pienessä puussa ole lämpöarvoa. Ei pidä paikkaansa, olen muutaman kerran lämmittänyt vain näillä pienillä oksilla, joista suurin osa ei ole ranteen vahvuistakaan. Pikkupuukasa on jo pienentynyt uhkaavasti, koska minähän tykkään juuri noista pienistä ritisevistä ja niiden kuluminen on nopeaa. 

 Jokapäiväinen ohjelmani on täyttää kaksi pärekoria, yksi rottinkikori ja muutama pahvilaatikko puilla. Puukasoihin tulee vaihdilla koloja. Olen puiden sisälle kantamisen tehtäväkseni, koska mies ystävällisesti on ne puut minulle pilkkonut ja hommannut ja hänellähän on vielä omakin talo lämmitettävänä.

Ulkona on kaunista, pakkanen selättyy aina päivisin auringon voimasta.

Ihanaa maaliskuun sunnuntaita kaikille!

llahduttavaa lankaa ja Arnen & Carloksen uusin

 Viime viikonloppuna oli Paula-siskoni luonani matkalla toisen siskomme luo. Paulan kukkakimppu minulle oli lankalahja ja tuliainen Karnaluksista: 19 eri sävyistä merseroitua puuvillakerää. Mitä ihanaa näistä teenkään, jotakin kesäistä varmaan. Inspiraatio voi löytyä uudesta kirjasta.

Ostin uusimman Arnen ja Carloksen kirjan. Herrat kyllä oikein nyt tehtailevat urakalla kirjoja. No, mikäs siinä, kannattaa takoa kun rauta on kuuma.

 Kirja on ihannan kesäinen. Niinpä olenkin lueskellut sitä iltalukemisena kesästä haaveillen.

Kirjassa on oikeasti kesä, kukat ja puutarhaa.. ihanan rennosti. Minusta yksi ilahduttavampia ideoita oli tämä harojen ja pikkulapioiden koristelu neuleilla. Miksi minä en tätä(kään) ole  keksinyt!